Baari Kristian

Helsigin Kruunuhaassa krstianinkatu 15 B:ssä toimi 60-ja 70-luvuilla Baari Kristian niminen baari.

Baari Kristianissa sai ilmeisesti hyvää kahvia.

Kahvia ja Jaffaa.

Coca-Colakin mainostaa Baari Kristianin ovessa.

Tässä Baari Kristian 1970-luvulla.

Helsingin puhelinluettelossa.

Ja sama paikka vuonna 2019. Kristianinkatu on hiljainen sivukatu, ja todennäköisesti paikka oli liian hiljainen liikepaikaksi. Talot ovat vaihtaneet väriä, mutta muuten hyvin vähän on muuttunut 40:ssä vuodessa.

Baari Kristianin tiloissa toimii jokin epämääräinen taho, joka esittelee vähemmän onnistuneita maalauksia ikkunoissa. Mistään ei kuitenkaan käy ilmi mikä tilassa on tällä hetkellä.

Kahvio Mokka Voikkaalla

Kahvio Mokka vaikutti jo etukäteistiedustelujeni perusteella lupaavalta paikalta! Niinpä siis junaan-juuri ennekuin koronaepidemia sulki Uudenmaan rajat, ja kohti Kouvolaa. Ekat kahvit join asemaravintolassa, ja sitten aseman edestä bussilinjalla nro 1 Voikkaalle. Hieman äreän tuntuinen kuski ajaa. Linja kiertää keskussairaalan kautta. Voikkaan "linja-autoaseman" läheltä löytyy erään kerrostalon alakerrasta Kahvio Mokka. Mukava idyllinen noin 15 asiakaspaikan kahvibaari. Heti kohta pääsen juttuun paikallisten kanssa, kahvion myyjätär. paikallisasukas vanhenmpi entinen tehtaalainen Mikki-jolta ei meinaa suunvuoroa saada, on äänessä. Juttuahan meillä riittää. Juon pari kahvia. Myynnissä on oluen lisäksi sämpylöitä ja munkkeja. Kerron omistajattarelle joka hänkin käy paikalla, että täällähän M.A.Numminenkin viihtyisi kun saa kaljan, kahvin ja munkin! Voikkaa kuuluu olevan hiljainen paikka nykyään. Joku miesasiakas käy tosiaan juomassa kahvin. Tunnelma on ehkä aikoihin lähimpänä perinteistä baaria kuin pitkään aikaan.

Vessakin on niin siisti että hämmästyn. Jopa perinteiset muovituolitkin tuovat baaritunnelmaa. Sisustus on melko siisti ja asiallinen.

Kahvio Mokkaa voi todellakin suositella siinä että siellä voi aistia jotain aidosta baaritunnelmasta. Hyvin todennäköisesti se on tällä hetkellä Voikkaalla viihtyisin paikka. Itse ehkä kaipaisin hieman enemmän kahvilan tunnelmaa, jos jotain parannusehdotuksia sitten esittää.
-Toivottavasti Kahvio Mokasta ei tule kapakkaa?

Myllytie 4 Voikkaa

Pelikoneita

Syötävät ja juotavat

Grillibaari eli Viher-baari Oulun Karjasillalla.

Osoitteessa Nokelantie 2 on sijainnut 1960-luvulla ja mahdollisesti vielä 70-luvullakin aluksi Grillibaari, sitten Viher-Baari-niminen baari.

Grillibaarin omisti T Vesala niminen henkilö ja baarin nimestä päätellen baarissa oli grilli ja siellä syötiin grilliruokaa.

Jälkimmäisestä Viher-Baarista olen kuullut että nimi olisi olut yhteydessä viereiseen kukkakauppaan koska sama omistaja on pitänyt molempia. Omistajattaren nimi Nurro, ja hän omisti lähellä Raksilan silloisella Siltakadulla-nyt Kainuuntien alkupätkällä kukkakaupankin. Viherbaari oli lähinnä kaljabaari 70-luvulla, kahvia ja jotain karkkiakin on myyty. Nuoret ajettiin baarista ulos jos he eivät ostaneet mitään. Baari oli melko pieni, vain muutama pöytä.

Noin vuonna 1980 Nokelantie 2:n alakerran liiketilat (Parturi-kampaamon ja kai baarin) -Osuuspankkia lukuunottamatta- valloitti Kansallis-Osake-pankki Karjasillan konttorilleen. Voi olla että pankki valtasi tilat jo aiemmin?

Baari on tietojeni mukaan sijannut keskivaiheilla, kapeat ikkunat ovat entisiä oviaukkoja.
Vasemmalla oli aluksi OK Arinan myymälä, sitten siihen tuli vuonna 1966 Oulun seudun Osuuskassan Karjasillan konttori, sitten seuraavassa kai Grillibaari/Viher-Baari, ja sitten kukkakauppa ja sitten oikeassa päädyssä Parturi-Kampaamo.

Vaikka Karjasilta on kokenut kovaa katoa palveluidensa suhteen, viimeinen ruokakauppakin loppui, jäljellähän on enään oikeastaan vain Karja-Tupa ja tuo konehuolto ja kai pari tilitoimistoa, niin mielestäni tuossa olisi mahdollista pitää baaria vieläkin. Tarkoitan että rakennuksen keskitilassa olisi baari, sillä vasemmanpuoleinen on entinen osuuspankki ja kassaholveineen vaikea tila baarille. (toki sellaisissakin tiloissa on baareja yms ruokapaikkoja) Karjasillalta on puuttunut minun tietojeni mukaan parturi-kampaamokin jo vuodesta 1980, eli noin 40-vuotta! Sellainenkin liiketoiminta olisi paikallaan.

Karjasillalla toimi entisen Artturintien Siwan paikalla hetken Pub-Artturi-niminen olutpaikka, sen jälkeen samassa tilassa toimi yksityinen päiväkoti.

Kahvila Ylikylä Kempeleessä

Kempeleen Ylikylällä sijaitsi entisessä kaupparakennuksessa hyvin pieni Kahvila Ylikylä. Se oli oikeastaan keskiolutbaari. Kävin kerran juomassa siellä kahvin joskus 90-luvun lopulla. Sisällä oli muistaakseni vain kaksi pöytää joiden ympärillä tyypillisiä oransseja muovituoleja, ja muutama ukko kaljalla. Paikka tuo nyt jälkikäteen ajateltuna elävästi mieleen Kaurismäen ja muidenkin kotimaisten elokuvien maaseudun baarit. Nyt koko Kahvila-ylikylän rakennusta ei enään ole, tilalla on rivitaloja. Saattaisi kuvitella, että baarinpitäjä on omistanut koko rakennuksenkin. Läheisessä Zeppelinin kauppakeskuksessa ei muistaakseni ainakaan 90-luvulla ollut varsinaista olutbaaria, muita liikkeitä kyllä vaikka kuinka. Lähin kilpailija oli kai ollut Kokko-baari Lehmikentäntien risteyksessa Honkasen monitoimitaloa nurkittain, mutta se on kai loppunut jo 80-luvun alussa. Omat muistikuvani eivät yllä Kokkobaariin.

Rakennuksessa toimi alunperin Janne Kankaan kauppa sekä Riekin kauppa. Luultavasti 70-80-luvun vaihteessa tien toiselle puolelle valmistunut K-Halli Voikukka viimeistään aiheutti kahvilaksi muuttumisen. 

Mirkka-baari Tuirantorilla

Mirkka-baarista on selkeät muistikuvat, mutta paremmin ulkoa kuin sisältä. Mirkka-baari sijaitsi 90-luvun puolessa välissä vastapäätä Tutunkauppana tuolloin ollutta entistä Koskihallia. Ohi kulkiessani mieleeni jäi ikuisesti Mirkka-baarin ikkunat: kaksi vastakkain istuvaa epäsiistin oloista miestä farkkutakeissaan, pitkähköt pesemättömät hiukset, parrat, kumpikin tupakkaa polttaen ja edessään olutlasi. Mirkka-baarista tulvi tupakansavua ja siksi muistaakseni vain yhden kerran olen käynyt siellä sisällä.  Luulen että Mirkka-baari oli pelkkä kaljabaari, ainakin asiakkaistaan päätellen. Tuolloin ajattelin jyrkästi mielessäni, että kävipä miten vain mutta baarin en ainakaan mene töihin, sillä savunhaju on niin kamala. Mutta nyt kun aikaa on kulunut jo sen verran, ja tupakkalakikin vei baareista savut ulos, niin voisin hyvinkin ajatella työtä baarissa, en tosin aivan räkälässä, vaan baarissa sellaisena kuin tämä blogi sen määrittelee.


Tuirassa muisteltiin kuitenkin vasta, että Mirkka-baarin pitäjä oli tiukka nainen eikä sietänyt siellä mitään epäjärjestystä. Nyt tila näytti olevan Jussin pyöräpisteen jonkinlaisena varastona. Kuitenkin on sääli että Mirkka-baariakaan ei enään ole. Mielestäni Tuiran torin seutuville kuuluvat ehdottomasti mm. Mirkka-baari, legendaarinen Halpa-Karkki, Koskihalli, Tuiran kirjasto, pankki, OLS-bingo sekä Lounas-Plussa! Se tosin katosi jo 90-luvun alussa.

Mirkka-baarin osoite oli Myllytie 11.

Mirkka-baari ikkunassa istuneine kaljamiehineen oli liiketilassa jonka edessä on polkupyöriä. Muistan vielä että Mirkka-baarin ovi oli kesäisin useinkin avoinna.

 Nyt Mirkkabaarin paikalla on tämännäköistä, tila on polkupyöräliikkeen käytössä. Poissa ovat partaiset kaljaveikot ja tupakansavu.

Korvenkylän baari Korvenkylässä Oulun laitamilla

Jääliin tai Kiiminkiin, esim. Koitelinkoskelle ajettaessa muistan katselleeni Korvenkylän teinoilla lähellä entistä Arinan myymälää(ja postitoimipaikkaa)  oikealla Jääliin päin mentäesä oli entisen kaupan näköinen jo hieman huonokuntoisen näköinen talo. Se oli entinen kauppa, jossa toimi sittemmin Elsa Rusasen baari. Mitään baaria en kuitenkaan itse selvästi muista.

Puhelinluetteloista löytyy Virvoke-baari, ehkäpä se olikin baarin virallinen nimi?

Eräiden tietojen mukaan tässä talossa toimi 70-luvulla Pölökkybaari-oliko virallinen nimikään? Ja nimensä se olisi saanut sisällä olleista puupölkkykalusteista. 

-Jos näin oli niin siinä vain yksi todiste ehkä ennen aivan siistinkin baarin rappioitumisesta. 

Ravinto-baari oli Kiuruvedellä 60-luvulla.

Kun etsii niin löytää. Kiuruvedellä on toiminut Ravinto-baari 60-luvuilla, ja siitä löytyy muutama hyvä kuvakin sekä tietoja. Kiuruvedellä Eräkorven kaupparakennuksessa on toiminut  Kerttu Waarnan Ravinto-Baari.  Sille nuoriso antoi nimen Römpsä. Kerttu Waarnan baari on toiminut vuosina  1957 – 1964 ja Kerttu on  vastanut useammankin baarin toiminnasta. Ravinto-baarissa sotarintamalla olleet miehet,  soittivat ”Elämää juoksuhaudoissa” yhä uudelleen ja uudelleen(jukeboksista ilmeisesti). He eivät paljoa jutelleet, mutta mietteet olivat noissa raskaissa ajoissa.

Ravinto-baarissa on erään kertojan mukaan harrastettu melko kavalaa ilkivaltaakin:
"Kerran Jarmo, joka keksi kaikenlaista, otti nuokkuvan asiakkaan vajaan pilsneripullon ja teki sinne pienemmän tarpeensa. Asiakan havahtui, otti pullon ja joi sen kerralla tyhjäksi. Jarmo kysäisi, että halusiko hänä lisää. Ei halunnut, kun juoma oli ollut liian lämmintä."

Ravinto-baarin edessä 60-luvun alussa.

Sisätilat.

Ravinto-baarin rakennuksesta löytyy myöhäisempikin kuva jossa baaria ei enään ole:

Kiuruvedellä on toiminut myös Inka-baari:

Inka-Baarin avajaiset Ambro Kärkkäisen talossa, joka sijaitsi kaupan takana Asematien varressa. Oikealla  Kerttu Waarna.

Siepakka-baari Pellossa

Pellossa sijaitsi Siepakka-niminen baari. Puheiden mukaan kirjailija Timo K Mukka (Maa on syntinen laulu) olisi poikennut baarissa oikeassa lapinpuvussaan. Pellossa  oli myös legendaarinen Ula-baari,  jossa oli Suomen  20-pennin pajatso vielä 90-luvulla. 

Siepakka-baari ennen ja jälkeen tuhonsa.

Neliapila-baari Hyvinkäällä.

Toinen M.A:n kantapaikka Hyvinkäällä oli Neliapila-baari. Kuulin että Neliapila oli viimeaikoina ns. alamaailman suosiossa. Sijainti aivan entisen Villatehtaan portilla oli varmaan aikoinaan hyvä. Nyt seutu on arkisinkin hyvin hiljaista, kun lähialueen pienyritykset ovat lakanneet ja liiketilat muutettu asunnoiksi tai jopa purettu asuintalojen tieltä.

Baaria ei enää ole ja talo näyttää tältä

Tolpan Krouvi Hyvinkäällä

Tolpan Krouvissa Hyvinkään Kirjavantolpalla M.A.Numminen  myös vieraili. Krouvissa viereeni(juon kahvia) tuppautuu risupartainen mies:

-"oon ollu Oulun läänillä" -kuuluu matala rintaääni.
-"Joo mää oon kans Oulun läänistä"-vastaan.
-"Eikun Läänin vankilasa. Tapon yhen miehen. Se alko vehtaan mun muijan kans!"
-"Ai jaa. Semmosta se elämä on joo"
-"Se oli kuule karu paikka"
-"Oli varmasti" (jaha, vai tällanen tapaus, äkkiä kahvi kurkkuun ja keksiä joku syy että pitää mennä)
-"Joo, no ompa se tuo kello paljo, pittää lähteä tästä kauppaan"

-Ja pikkuhiljalleen aloin lähtemään.

Mutta ennen partaäijän tarinointia ehdin ottaa Tolpan Krouvista sisäkuvan ja kuulla, että keittiö on pois purettu, ruokaa ei täältä saa.

Oikeasti Tolpan krouvissa ei saa näin valoisaa kuvaa, sillä se on sisältä hyvin hämärä paikka, kai kuten asiakkaansakin. Mutta nykytekniikalla käsittelin kuvan valoisaksi.

Vinkalobaari eli Vinkalo-kahvila

Hämeenlinnasta osoitteesta Hämeentie 1 löytyy erikoinen Vinkalo-baari. "Koska Vinkalo on ollut toiminnassa jo 1970-luvulta lähtien, emme ole unohtaneet vanhan ajan tunnelmaa, siksi kaikki rekvisiitta on tuotu vanhasta Vinkalosta, kadun toiselta puolelta."-kertovat baarin nettisivut.

Tällainen oli Kahvila Vinkalo kun M.A.Numminen vieraili siellä. Näyttäisi jopa että ikkunalaudoilla oli perinteisiä baarikukkia eli anopinkieliä? Tarina kertoo että baarin omistajatar heitti M.A:n ulos kun tämä meni kuvaamaan baarin vessaa. Dramaattinen lehtiuutinen kertoo että Vinkalobaarin omistajatar oli töissä kuolemaansa asti! Olen kuulluut että taloyhtiö ei halunnut enää jatkaa baarin vuokrasopimusta, joten Vinkalo joutui muuttamaan kadun toiselle puolelle, samalla ilmeisesti siitä tuli vain juomapaikka, nykyisestä Vinkalosta ei saa ruokaa.

Näkemisen arvoisia ovat Vinkalon vanhat kirjasintaulut joista käy ilmi hintoja ja baarin/kahvilan tarjontaa.

Vinkalo muistuttaa tavaranpaljoudessaan jopa Kannuksen Kahvibaaria. 

Mistä tunnistaa Oikean Baarin?

Jokainen kotimaisia elokuvia katsonut on jossain vaiheessa sen nähnyt: baari.

Varsinkin Kaurismäkien elokuvissa baareissa on omanlaisensa ilmapiiri ja tunnelma.

M.A.Numminen sanoo olevansa baarien mies! Hän jos kuka todella ymmärtää mikä on oikea baari. Nykyään tuollaisia perinteisiä baareja näkee tosi harvoin. Oikeastaan baarien tarina alkaa jo ennen sotia, kahviloista. Niitä oli sekä yksityisiä että osuustoiminnallisia. Vasta sotien jälkeen tuli käyttöön baari-nimitys. Alunperin kahvilat, ruokalat ja baarit olivat oikeastaan vain kahvi ja ruokabaareja keskioluen vapautumiseen asti vuoteen 1969. Sitten ne pikkuhiljaa alkoivat muuttumaan entistäkin enemmän vain olueeseen ja muuhun alkoholiin suuntautuneiksi. Ruokailu alkoi eriytymään. Nykyään on sitten jo niitä "baareja" joissa ei saa syötävää, korkeintaa jotain perunalastuja tms. Ne ovat jo hyvin kaukana siitä mitä voidaan pitää perinteisenä baarina. ja ompa jo niitäkin joille baari merkitseekin vain hämyistä juottolaa.

Mutta sen Oikean Baarin viehätys on sellaisessa yksinkertaisessa  koruttomuudessa ja kansanomaisuudessa. Tarjolla on rehellisiä juomia ja ruokia. Ei mitään etnistä, ei outoja juomien nimiä eikä outoja ruokia. Ruokana on baarin pannua, viinereitä munnkeja yms,  juomana kahvia ja keskiolutta ja virvokkeita.  Jokaiselle jotakin, vauvasta vaariin.

M.A ei juonut väkeviä, hän tyytyi keskiolueen, kahviin ja munkkiin, eli ns. b-oikeuksilla varustettuihin baareihin.

Tietenkin baarin kannattavuuden vuoksi omistaja(t) joutuu(vat) miettimään myös väkevien myyntiä.

Mutta siltikään oikeana baarina ei voida pitää pelkkää juottolaa, jossa kahvia halutessaan joutuu odottamaan että se erikseen keitetään. Juottolassa voi olla jotain tunnelmaa, mutta paikka jossa vain juodaan on jotenkin ankea, ja ilmapiiri sen mukainen. Jopa sisustus on usein niissä paikoissa luolamainen, tietysti tunnelman vuoksi, mutta koko paikan olemus on silloin erilainen. Nuo paikat tunnistaa kyllä usein nimestäänkin, siinä on usein sana "pub" jolla koetetaan kai matkia jotain englantilaista vastaavaa laitosta.



Baariin voi tulla kuka vaan, sellaisena kuin on, niin herrat kuin narritkin, lapset ja vanhukset. Syömään tai juomaan, miten haluaa.

Pelkkää lounasruokalaa tai kahvilaa en aivan sanoisi baariksi, vaikka baarithan alunperin eivät kai keskioluttakaan tarjonneet.

Kahvilassa on tavallaan erilainen tunnelma, ja lounasruokalassa sitten lounas on pääasia ja yleensä massiivinen linjasto ja buffetit.

Eräänlainen Oikean Baarin tunnuslause on: RUOKAA-KAHVIA-VIRVOKKEITA.

Nämä sanat, joskus muodossa "Ruokaa-Kahvia-Juomia" saattoikin nähdä baarien mainosteksteissä.

Riihimäen 60-ja 70-luvun baareja.

Riihimäen 60-70-luvun baareja on listattu sivustolle: http://kartsalla.fi/baarit.

Mm. Rosita-baari, Grilli Kukonlaulu, Keskusbaari, Hämeenbaari, Katriina-baari, Kiuruntupa, Korona-baari, Rengasbaari, Valionbaari jne löytyvät.

Pajatso ja baari

Pajatso ja baari kuuluvat mielessäni yhteen. Ja niin taitaa kuulua monen muunkin mielestä. Toinen mikä minua viehätti oli hedelmäpeli. Pajatsossa sisään työnnettiin markka, ja koetettiin singota se siitä aukosta mahdollisimman sopivaan kohtaa, jotta kolikkorivi sitten tulisi alas rahakouruun ja kuuluisi tuo kaikkien katseet kääntävä kolikoiden kilinä. Omat muistoni Pajatsosta ja rahapeleistä liittyvät Lyyliin, vanhaan mummoon joka oli kova pelaamaan ja useinkin sai aikaan tuon kolikoiden kilinän. Itse olen säästynyt peli-himolta, ehkäpä siksi että en muista koskaan voittaneeni Pajatsosta tai Potista mitään.

Baarituolit kautta aikojen

Vielä jossain baareissa ja kahviloissa voi löytää perinteisen baarituolin. 1970-luvulla maata valloittivat muivituolit, Askon ja Iskun(Iskukaluste Oy) muovituolit, joista tyypillisin näyttää oleen oranssin hyvin 70-luvun muodin värinen tuoli.

Inkeroisista

Sodankylästä

Seitabaarissa näyttää oleen myös oranssit muovituolit, tuolin jalat vain ovat hieman eri asennossa.

Itse muistan tuollaiset tuolit ammattikoulusta, jossa ruokalassa oli tuollaiset ja jouduimme ruokailun päätteeksi (ravintola-osastolla) siivoamaan ruokasalin ja nostelemaan nuo muovituolit pöydissä kiinni olleiden kannattimien varaan. Tuolien nostelu tuntui loputtomalta työltä, mutta ikuisesti mieleeni jäi se, että tuollainen tuoli ei paina paljoa, eikä se pudotessaan mene helposti rikki. 80-ja vielä 90-luvullakin tuntui että oransseja muovituoleja on joka paikassa, enkä olisi uskonut että ne vielä lähes katoavat. Jotenkin muistelen että Tuiran Mirkka-baarissakin olisi ollut tuollaiset?

Oranssin lisäksi oli myös vihreitä:

Helsingistä

Himmabaarissa näyttää myös olleen vihreät tuolit.

Tässä helsingin Alkubaarin jäämistöä museoituna Helsingin kaupunginmuseon näyttelyyn. Tuollaisia vihreitä tuoleja oli mm. OLS-bingossa Albertinkadulla Oulussa.

Ruskeita tuoleja näkee harvemmin, tähän löysin näin erikoisen "ulkotuoliasetelman" Kempeleen Vihiluodosta.
Vielä muistan että oli olemassa punaisia ja sinisiäkin tuoleja, mutta kuvaa en ole löytänyt.

Mutta baareissa oli ennen 70-lukua toisenlaisia tuoleja, luulen että kulmikkaasta metallitangosta tehty pehmustettu tuoli oli kai yleisin:

Suomussalmen kirkonkylän Kaleva-baarissa on vielä tuollaiset arviolta 1960-luvulta olevat tuolit.

Mikkelin Kisabaarin tuolit ovat myös vanhempaa mallia.

Pisin baarin nimi oli varmaan Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari

Sallassa oli toinenkin myöhemmin kuuluisaksi tullut baari Grilli-Kahvila Kuhmitsan lisäksi, eli Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari, joka on lopetettu v.2006. Harmillisesti juuri ennenkuin itse kävin Sallassa, muistan että kyltti oli vielä jäljellä kun ohi ajettiin. Äteritsi-baariksi kutsuttu paikka sai julkisuutta lehtikirjoituksissa juuri mahdottoman pitkän nimesä vuoksi.

Erään lehtiversion mukaan baarin nimi tuli siitä kun muut nimiehdotukset hylättiin. Kuulostaa erikoiselta, sillä onhan "Ruokabaareja" ja "Kahvibaareja" ollut useita. Tiedossani ei ole, olivatko kaikki Santos-baarit esim. Keskon tai k-kauppiaiden hallussa, sellaista voisi päätellä siitä että Santos oli Keskon kahvimerkki. Koronabaarit olivat tietysti SOK-laisten osuuskauppojen, kuten ilmeisesti myös Rosita-baarit, ja E-baarit OTK-laisten osuusliikkeiden.

Nimimerkki Risto kommentoi 11. helmikuuta 2020 näin:
"Minäkin kävin Sallassa 2009–2011 pari kertaa Häkä Häkkisen kanssa. Olimme harmissamme, kun legenda Äteritsiputeritsi... -baari oli kadonnut katuvilinästä.
Mukava fiilis jäi muuten; kaikesta huomasi, millainen legenda Häkä oli paikallisten ja ulkolaisten laskijoiden esikuvana."

Simpauttaja-elokuvan Mätäsvaaran baari Tähti-Mesta.

Simpauttaja on Heikki Turusen samannimiseen kirjaan pohjautuva elokuva vuodelta 1975, ja siinä esiintyy Mätäsvaaran entisen kaivostaajaman maaseutumainen baari, erään tiedon mukaan Tähti-Mesta.
 Joidenkin mukaan elokuvan baarikohtaus on jopa Suomen elokuvahistorian tunnetuin, baarissa syntyy pienimuotoinen tappelu, ja baariemäntä on soittamassa Ruottalalle. "Sysmänahhoon ja joutuin, se soittaa Ruottalalle".

Kohtauksessa näkyvät suorastaan "klassisen" baarin olennaiset yksityiskohdat: olutkorit, lasikko(lasivitriini, vasemmalla) ja hyvin "kaurismäkeläisen"oloinen baariemäntä joka on pukeutunut hyvin perinteiseen työtakkiin.

Lasiset keskiolutpullot, pajatso eli "jasso" ja jonkinlainen musiikkiautomaattikin (ns. Jukeboksi?) näyttää taustalla olevan. 

Vuonna 1975. 

Ja nykyään baari näyttää tältä:

Baari on muutettu yksityisasunnoksi kai jo 15-vuotta sitten.