sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Siepakka-baari Pellossa

Pellossa sijaitsi Siepakka-niminen baari. Puheiden mukaan kirjailija Timo K Mukka (Maa on syntinen laulu) olisi poikennut baarissa oikeassa lapinpuvussaan. Pellossa  oli myös legendaarinen Ula-baari,  jossa oli Suomen  20-pennin pajatso vielä 90-luvulla. 


Siepakka-baari ennen ja jälkeen tuhonsa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Neliapila-baari Hyvinkäällä.

Toinen M.A:n kantapaikka Hyvinkäällä oli Neliapila-baari. Kuulin että Neliapila oli viimeaikoina ns. alamaailman suosiossa. Sijainti aivan entisen Villatehtaan portilla oli varmaan aikoinaan hyvä. Nyt seutu on arkisinkin hyvin hiljaista, kun lähialueen pienyritykset ovat lakanneet ja liiketilat muutettu asunnoiksi tai jopa purettu asuintalojen tieltä.



Baaria ei enää ole ja talo näyttää tältä




Tolpan Krouvi Hyvinkäällä

Tolpan Krouvissa Hyvinkään Kirjavantolpalla M.A.Numminen  myös vieraili. Krouvissa viereeni(juon kahvia) tuppautuu risupartainen mies:

-"oon ollu Oulun läänillä" -kuuluu matala rintaääni.
-"Joo mää oon kans Oulun läänistä"-vastaan.
-"Eikun Läänin vankilasa. Tapon yhen miehen. Se alko vehtaan mun muijan kans!"
-"Ai jaa. Semmosta se elämä on joo"
-"Se oli kuule karu paikka"
-"Oli varmasti" (jaha, vai tällanen tapaus, äkkiä kahvi kurkkuun ja keksiä joku syy että pitää mennä)
-"Joo, no ompa se tuo kello paljo, pittää lähteä tästä kauppaan"

-Ja pikkuhiljalleen aloin lähtemään.

Mutta ennen partaäijän tarinointia ehdin ottaa Tolpan Krouvista sisäkuvan ja kuulla, että keittiö on pois purettu, ruokaa ei täältä saa.


Oikeasti Tolpan krouvissa ei saa näin valoisaa kuvaa, sillä se on sisältä hyvin hämärä paikka, kai kuten asiakkaansakin. Mutta nykytekniikalla käsittelin kuvan valoisaksi.


Vinkalobaari eli Vinkalo-kahvila

Hämeenlinnasta osoitteesta Hämeentie 1 löytyy erikoinen Vinkalo-baari. "Koska Vinkalo on ollut toiminnassa jo 1970-luvulta lähtien, emme ole unohtaneet vanhan ajan tunnelmaa, siksi kaikki rekvisiitta on tuotu vanhasta Vinkalosta, kadun toiselta puolelta."-kertovat baarin nettisivut.


Tällainen oli Kahvila Vinkalo kun M.A.Numminen vieraili siellä. Näyttäisi jopa että ikkunalaudoilla oli perinteisiä baarikukkia eli anopinkieliä? Tarina kertoo että baarin omistajatar heitti M.A:n ulos kun tämä meni kuvaamaan baarin vessaa. Dramaattinen lehtiuutinen kertoo että Vinkalobaarin omistajatar oli töissä kuolemaansa asti! Olen kuulluut että taloyhtiö ei halunnut enää jatkaa baarin vuokrasopimusta, joten Vinkalo joutui muuttamaan kadun toiselle puolelle, samalla ilmeisesti siitä tuli vain juomapaikka, nykyisestä Vinkalosta ei saa ruokaa.


Näkemisen arvoisia ovat Vinkalon vanhat kirjasintaulut joista käy ilmi hintoja ja baarin/kahvilan tarjontaa.




Vinkalo muistuttaa tavaranpaljoudessaan jopa Kannuksen Kahvibaaria. 






Mistä tunnistaa Oikean Baarin?





Jokainen kotimaisia elokuvia katsonut on jossain vaiheessa sen nähnyt: baari.

Varsinkin Kaurismäkien elokuvissa baareissa on omanlaisensa ilmapiiri ja tunnelma.

M.A.Numminen sanoo olevansa baarien mies! Hän jos kuka todella ymmärtää mikä on oikea baari. Nykyään tuollaisia perinteisiä baareja näkee tosi harvoin. Oikeastaan baarien tarina alkaa jo ennen sotia, kahviloista. Niitä oli sekä yksityisiä että osuustoiminnallisia. Vasta sotien jälkeen tuli käyttöön baari-nimitys. Alunperin kahvilat, ruokalat ja baarit olivat oikeastaan vain kahvi ja ruokabaareja keskioluen vapautumiseen asti vuoteen 1969. Sitten ne pikkuhiljaa alkoivat muuttumaan entistäkin enemmän vain olueeseen ja muuhun alkoholiin suuntautuneiksi. Ruokailu alkoi eriytymään. Nykyään on sitten jo niitä "baareja" joissa ei saa syötävää, korkeintaa jotain perunalastuja tms. Ne ovat jo hyvin kaukana siitä mitä voidaan pitää perinteisenä baarina. ja ompa jo niitäkin joille baari merkitseekin vain hämyistä juottolaa.

Mutta sen Oikean Baarin viehätys on sellaisessa yksinkertaisessa  koruttomuudessa ja kansanomaisuudessa. Tarjolla on rehellisiä juomia ja ruokia. Ei mitään etnistä, ei outoja juomien nimiä eikä outoja ruokia. Ruokana on baarin pannua, viinereitä munnkeja yms,  juomana kahvia ja keskiolutta ja virvokkeita.  Jokaiselle jotakin, vauvasta vaariin.

M.A ei juonut väkeviä, hän tyytyi keskiolueen, kahviin ja munkkiin, eli ns. b-oikeuksilla varustettuihin baareihin.

Tietenkin baarin kannattavuuden vuoksi omistaja(t) joutuu(vat) miettimään myös väkevien myyntiä.

Mutta siltikään oikeana baarina ei voida pitää pelkkää juottolaa, jossa kahvia halutessaan joutuu odottamaan että se erikseen keitetään. Juottolassa voi olla jotain tunnelmaa, mutta paikka jossa vain juodaan on jotenkin ankea, ja ilmapiiri sen mukainen. Jopa sisustus on usein niissä paikoissa luolamainen, tietysti tunnelman vuoksi, mutta koko paikan olemus on silloin erilainen. Nuo paikat tunnistaa kyllä usein nimestäänkin, siinä on usein sana "pub" jolla koetetaan kai matkia jotain englantilaista vastaavaa laitosta.



Baariin voi tulla kuka vaan, sellaisena kuin on, niin herrat kuin narritkin, lapset ja vanhukset. Syömään tai juomaan, miten haluaa.

Pelkkää lounasruokalaa tai kahvilaa en aivan sanoisi baariksi, vaikka baarithan alunperin eivät kai keskioluttakaan tarjonneet.

Kahvilassa on tavallaan erilainen tunnelma, ja lounasruokalassa sitten lounas on pääasia ja yleensä massiivinen linjasto ja buffetit.

Eräänlainen Oikean Baarin tunnuslause on: RUOKAA-KAHVIA-VIRVOKKEITA.

Nämä sanat, joskus muodossa "Ruokaa-Kahvia-Juomia" saattoikin nähdä baarien mainosteksteissä.








Riihimäen 60-ja 70-luvun baareja.

Riihimäen 60-70-luvun baareja on listattu sivustolle: http://kartsalla.fi/baarit.

Mm. Rosita-baari, Grilli Kukonlaulu, Keskusbaari, Hämeenbaari, Katriina-baari, Kiuruntupa, Korona-baari, Rengasbaari, Valionbaari jne löytyvät.



Pajatso ja baari

Pajatso ja baari kuuluvat mielessäni yhteen. Ja niin taitaa kuulua monen muunkin mielestä. Toinen mikä minua viehätti oli hedelmäpeli. Pajatsossa sisään työnnettiin markka, ja koetettiin singota se siitä aukosta mahdollisimman sopivaan kohtaa, jotta kolikkorivi sitten tulisi alas rahakouruun ja kuuluisi tuo kaikkien katseet kääntävä kolikoiden kilinä. Omat muistoni Pajatsosta ja rahapeleistä liittyvät Lyyliin, vanhaan mummoon joka oli kova pelaamaan ja useinkin sai aikaan tuon kolikoiden kilinän. Itse olen säästynyt peli-himolta, ehkäpä siksi että en muista koskaan voittaneeni Pajatsosta tai Potista mitään.






Baarituolit kautta aikojen

Vielä jossain baareissa ja kahviloissa voi löytää perinteisen baarituolin. 1970-luvulla maata valloittivat muivituolit, Askon ja Iskun(Iskukaluste Oy) muovituolit, joista tyypillisin näyttää oleen oranssin hyvin 70-luvun muodin värinen tuoli.


Inkeroisista

Sodankylästä

Seitabaarissa näyttää oleen myös oranssit muovituolit, tuolin jalat vain ovat hieman eri asennossa.

Itse muistan tuollaiset tuolit ammattikoulusta, jossa ruokalassa oli tuollaiset ja jouduimme ruokailun päätteeksi (ravintola-osastolla) siivoamaan ruokasalin ja nostelemaan nuo muovituolit pöydissä kiinni olleiden kannattimien varaan. Tuolien nostelu tuntui loputtomalta työltä, mutta ikuisesti mieleeni jäi se, että tuollainen tuoli ei paina paljoa, eikä se pudotessaan mene helposti rikki. 80-ja vielä 90-luvullakin tuntui että oransseja muovituoleja on joka paikassa, enkä olisi uskonut että ne vielä lähes katoavat. Jotenkin muistelen että Tuiran Mirkka-baarissakin olisi ollut tuollaiset?

Oranssin lisäksi oli myös vihreitä:

Helsingistä

Himmabaarissa näyttää myös olleen vihreät tuolit.

Tässä helsingin Alkubaarin jäämistöä museoituna Helsingin kaupunginmuseon näyttelyyn. Tuollaisia vihreitä tuoleja oli mm. OLS-bingossa Albertinkadulla Oulussa.

Ruskeita tuoleja näkee harvemmin, tähän löysin näin erikoisen "ulkotuoliasetelman" Kempeleen Vihiluodosta.
Vielä muistan että oli olemassa punaisia ja sinisiäkin tuoleja, mutta kuvaa en ole löytänyt.

Mutta baareissa oli ennen 70-lukua toisenlaisia tuoleja, luulen että kulmikkaasta metallitangosta tehty pehmustettu tuoli oli kai yleisin:


Suomussalmen kirkonkylän Kaleva-baarissa on vielä tuollaiset arviolta 1960-luvulta olevat tuolit.


Mikkelin Kisabaarin tuolit ovat myös vanhempaa mallia.














Pisin baarin nimi oli varmaan Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari

Sallassa oli toinenkin myöhemmin kuuluisaksi tullut baari Grilli-Kahvila Kuhmitsan lisäksi, eli Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari, joka on lopetettu v.2006. Harmillisesti juuri ennenkuin itse kävin Sallassa, muistan että kyltti oli vielä jäljellä kun ohi ajettiin. Äteritsi-baariksi kutsuttu paikka sai julkisuutta lehtikirjoituksissa juuri mahdottoman pitkän nimesä vuoksi.


Erään lehtiversion mukaan baarin nimi tuli siitä kun muut nimiehdotukset hylättiin. Kuulostaa erikoiselta, sillä onhan "Ruokabaareja" ja "Kahvibaareja" ollut useita. Tiedossani ei ole, olivatko kaikki Santos-baarit esim. Keskon tai k-kauppiaiden hallussa, sellaista voisi päätellä siitä että Santos oli Keskon kahvimerkki. Koronabaarit olivat tietysti SOK-laisten osuuskauppojen, kuten ilmeisesti myös Rosita-baarit, ja E-baarit OTK-laisten osuusliikkeiden.


Nimimerkki Risto kommentoi 11. helmikuuta 2020 näin:
"Minäkin kävin Sallassa 2009–2011 pari kertaa Häkä Häkkisen kanssa. Olimme harmissamme, kun legenda Äteritsiputeritsi... -baari oli kadonnut katuvilinästä.
Mukava fiilis jäi muuten; kaikesta huomasi, millainen legenda Häkä oli paikallisten ja ulkolaisten laskijoiden esikuvana."

lauantai 2. helmikuuta 2019

Simpauttaja-elokuvan Mätäsvaaran baari Tähti-Mesta.

Simpauttaja on Heikki Turusen samannimiseen kirjaan pohjautuva elokuva vuodelta 1975, ja siinä esiintyy Mätäsvaaran entisen kaivostaajaman maaseutumainen baari, erään tiedon mukaan Tähti-Mesta.
 Joidenkin mukaan elokuvan baarikohtaus on jopa Suomen elokuvahistorian tunnetuin, baarissa syntyy pienimuotoinen tappelu, ja baariemäntä on soittamassa Ruottalalle. "Sysmänahhoon ja joutuin, se soittaa Ruottalalle".



Kohtauksessa näkyvät suorastaan "klassisen" baarin olennaiset yksityiskohdat: olutkorit, lasikko(lasivitriini, vasemmalla) ja hyvin "kaurismäkeläisen"oloinen baariemäntä joka on pukeutunut hyvin perinteiseen työtakkiin.




Lasiset keskiolutpullot, pajatso eli "jasso" ja jonkinlainen musiikkiautomaattikin (ns. Jukeboksi?) näyttää taustalla olevan. 

Vuonna 1975. 

Ja nykyään baari näyttää tältä:


Baari on muutettu yksityisasunnoksi kai jo 15-vuotta sitten. 


Mari-baari Nivalassa

Mari-baarissa nätit tytöt palvelivat, ruokaakin oli ja suosio suuri, vain Osuuskaupan baari meni edelle.