TV-baari eli Väri-TV baari Oulun Heinäpäässä.

Baarista kerrotaan tarinaa että se vaihtoi nimensä Väri-TV -baariksi silloin kun mustavalko-TV vaihdettiin värilliseen. Samaan tyyliin nyt baarin nimi voisi olla "Digi-TV-baari" )) Oma muistikuvani TV-baarista on hyvin heikko, muistan että tuossa paikkeilla oli jokin baarin tapainen, ja että olisin käynyt sen edustalla joskus 1980-luvun lopussa, mutta muuta siitä en sitten muistakaan.

TV-baari sijaitsi noin 1980-luvun loppuun asti Oulun Heinäpäässä osoitteessa 

Tarkka-ampujankatu  14

TV-baarin ovi auki joskus  70-80-luvun vaihteessa.

TV-baarin liikehuoneisto  ovi auki kesällä 2019.

Itse rakennus on lähes alkuperäisessä kunnossaan ovia ja ikkunanpuitteita myöten. Liiketilat ovat hiljentyneet, poissa on baari, polkupyöriä on vähemmän, koivu näyttää olevan edelleen pystyssä.

TV-baarin viimeisen omistajan mukaan baarin kohtaloksi koitui taloyhtiön päätös. Baari koettiin häiriöksi, autot olivat sen edessä tyhjäkäynnillä jne. Baarin toiminta loppui 80-luvun lopussa.

Nyt entisen TV-baarin tiloissa myydään Kooma-vaatemerkkiä. Antti Putkonen joka työskentelee entisesssä baaritilassa, on kertonut haastattelussaan seuraavaa: ”Kun meillä oli täällä jotkut juhlat, eräs vanhempi nainen pistäytyi sisällä, ja nainen kertoi, että tämä tila oli ennen tv-baari. Ruokalistalla oli olutta ja höyrymakkaraa. Myöhemmin tästä tuli Väri-TV-baari. Tällaisessa jatkumossa on hieno olla mukana. Jos Oulussa jotain vanhaa vielä on, niin se on tämä Heinäpää. Täällä on kovimmat pultsaritkin hankkineet Plussa-kortin."

Tullibaari Kirkkokatu 55 Oulu

Tullibaari sijaitsi Oulussa osoitteessa Kirkkokatu 55, Heinätorin puiston itäisellä laidalla lehiston k-valinnan vieressä. Omat muistikuvani Tullibaarista rajoittuvat vain yhteen vierailuun joka sekään ei kauaa kestänyt, aivan mielenkiinnosta kävin Tulli-baarissa katsomassa näkyisikö siellä niitä "lesboja" jotka kuulemma siellä kokoontuivat, ainakin Oulun ammattikoulussa näin puhuttiin. Lesboja en tunnistanut mutta alkoholistin näköisiä synkkiä tyyppejä loivat minuun pitkiä katseita astuessani sisään. Kävelin baaritiskille ja vain nopeasti katselin paikkaa, sitten lähdin pois. Harmi etten sitten viipynyt kauempaa tai käynyt toiste, sillä hyvin pian tuon tapauksen jälkeen Tulli-baari lopetettiinn joka on sääli. 

Tulli-baari puhelinluettelossa v.1970

Tullibaarin ulko-ovelta v. 1979.

Tullibaarin paikalla näyttää nykyään tällaiselta, etninen ravintola on vallannut muistoihin jääneen Tullibaarin liiiketilan.


Tullibaarista viimeiselle matkalleen lähti myös Jarmo Kettunen joka joutui seksuaalirikollisen uhriksi. Pohjolan Poliisi Kertoo -kirjassa kerrotaan mm.

"Juopunut Kettunen nähtiin surmailtana Tulli-baarin ovella puoli kymmeneltä."

Apina-Grillillä poliisi tarkoittaa ilmeisesti  Asemakadulla sijainnutta Arina-grilliä, mutta ilmeisesti kuitenkin Tulli-baaria? 

Oulun Baari

Oulussa rautatienkadulla sijaitsi Oulun baari-niminen baari. Tavallaan oli hauskaa kuulla että Oulussa oli Oulun Baari-niminen baari joskus. Nimi on omalla tavallaan mahtaileva, ikäänkuin Oulu olisi jokin kylä jossa on yksi ainoa baari ja sen nimi on tietysti Oulun Baari. Vähän samaan tyyliin kuin Kuusamon Käylän kylän Käylän baari, tai Muhoksella Perukassa sijainnut Perukan Baari.

Oulun baari v. 1960

Oulun baari puhelinluettelossa v. 1970

Oulun baarilla on ollut myös omia tulitikkujakin:

-ja sama paikka nykyisellään.

Baarien viherkasvit

Baarien viherkasvit ansaitsevat myös oman artikkelinsa.

Yleisin baarikasvi näyttää olleen anopinkieli, myös Peikonlehtiä näyttää olleen joissain paikoissa, sekä joitain tunnistamattomia kasveja.

"Anopinkieli ---Se on ainoa baarien ja huoltoasemien vetoisissa ja savuisissa oloissa elävä vihreä kasvi, joka tarpeeksi valo saatuaan saattaa kukkiakin"

Kisabaarin ikkunoissa viheriöineet anopinkielet kiinnittivät myös M.A.Nummisenkin huomion ja niistä hän mainitsee "Baarien mies"-kirjassaan.

Aunen baarit.

Internetistä löytyy myös Irja Haapalan kirjoittama blogisivusto, http://aunenbaarissa.blogspot.com/ jossa hän kertoo Aunen baareista. Erittäin mielenkiintoista luettavaa!

Aunen baarit ovat toimineet seuraavilla paikkakunnilla:

Siuntio: 1971-1979

Vehmersalmi 1980-1982 ja 1986-1988 ja 1992-1995

Savonlinna: 1989-1991

Nurmijärven Röykkä: 1983-1985

Aunen baari sisältä Vehmersalmella

Aunen baari Savonlinnassa 1989-1991

Aunen baarin rakennus ennen purkamistaan.

Aune kokkaamassa (taka-alalla)


Aunen baaria Irja Haapala muistelee näin:

Hernekeittoa ja pannukakkua oli torstaisin.



Aunen Baarissa tehtiin hyvää ruokaa, jota tarjoiltiin isoina annoksina, reiluun hintaan. 1970-luvun tyyliin joka päivä tuoreeltaan tehty perunamuussi oli kaikkien suosikki, olipa sitten kyseessä paistetut nakit, paistettu makkara, kala (seiti), viinerleike tai porsaankyljys. Pyttipannu, paistettu pekoni ja muna sekä munakkaat olivat silloin vielä listavakioita, kun kolesterolin ja tyydyttyneen rasvan haitallisista vaikutuksista ei vielä tiedetty. Lounasruokina Aunen possupata, Osso Bucco, ja liha- ja hernekeitto pannukakun kera olivat suosittuja. Nämä reseptit on tullut opeteltua, mutta... ehkä ylikyllästettynä, eikä vain terveystiedon lisäännyttyä, niitä ei enää tule tehtyä.

Edelleenkin kyllä kinastelemme äiti-Aunen kanssa siitä, pitikö meidän - oman perheen - aina ensin syödä eiliset tai toissapäiväiset perunamuussit, jotka alkoivat jo maistua kovin "pistäviltä"... Jossain se raja sitten kulki niin, että kieltäydyimme ihan selvästi happamoituneesta muussista.


Mutta, ne keittopäivät olivat nuoren pöytätarjoilijan kauhistus. Onhan se ihan mahdotonta saada kaksi täyttä keittolautasta ja ainakin yksi pannukakkulautanen kerralla onnistuneesti asiakkaiden eteen, ilman tarjotinta ... tai sen kanssa, jos ihan tosissani ajattelen noita nuoruuden päiviä.

Heinäkuussa 1979, olin syntymäpäivänäni töissä baarissamme koko päivän. Aloitin siivouksella klo 6:30, sitten tein voileipiä aamun kahviasiakkaille, hain ja luin postit, ja sitten sain hieman vapaata ennen ruokatuntia. Ruokatunnin jälkeen jäin vielä töihin, kun äiti lähti ostoksille Lohjan tukkuun. Töissä oli Anneli Harinen baarinpuolella, keittiössä Hilkka Bollström keittäjänä, ja mummo ja minä "joka paikan höylinä".


Ehkä syntymäpäivänä ei ole hyvä olla töissä, sillä töppäilin niin paljon tuona päivänä. Tarjoilimme siihen aikaan ruoat pöytiin. Keittiön heiluriovesta piti selvitä vähintään kolmen ruokalautasen kanssa baarisalin läpi erilliseen ruokasaliin, jossa oli neljä viidenhengen pöytää. Myöhemmin ruoka-asiakkaita oli myös baarin puolella ja biljardisaleissakin. Tilausnumeroiden sijaan "huutelimme" ruokien nimiä niitä tuodessamme ja rehellisyyden nimissä asiakkaat itse päättelivät kenen vuoro tuli ensin.


Sinä päivänä, heti ruokatunnin aluksi kaadoin makkarakeittoa veneveistämön pojan selkään, ja toisen pöydän kohdalla karjalanpaistiliemet valuivat lautaselta pitkin pöytää yrittäessäni kauniisti asettaa lautasia asiakkaiden eteen.


Asiakkaat vaan naureskelivat, mutta itse hermostuin ja nolostuin vain lisää. Asiakkaat olivat enimmäkseen miehiä, rekkakuskeja tai rakennustyömiehiä ja muuta, pienten työpaikkojen henkilöstöä. (Työpaikkaruokaloita vasta kehitettiin 70-luvun lopulla.)


Olisin voinut kiljua suuttumuksesta siinä vaiheessa, kun kaadoin kahvivedet keittimeen ja huomasin, ettei "porot" (suodatinpussi ja jauhettu kahvi) olekaan paikallaan. Yrittäessäni korjata asiaa kaikessa kiireessä, ennen kuin vesi ehtisi alkaa valua....suodatinpussit eivät irroneet toisistaan, eikä se pussi, jonka lopulta sain käteeni, suostunut millään aukeamaan taitoksistaaan, vaan vedet alkoivat jo roiskua pitkin konetta ja lattiaa. Miksei se vesi edes voinut tippua suoraan alas!!?? Tökkäsin tyhjän suodattimenpitimen paikalleen ja annoin veden valua pannuun, joka sentään oli paikallaan.


Savonlinnan Aunen baarin paikalla toimi viimeksi pelkkä keskiolutkuppila. Nyt rakennus on purettu.

Metro Cafe Kaisaniemessä

Metro-cafe ei ole varsinaisesti baari, koska siellä ei tarjoilla olutta, mutta kahvia ja hyvää ruokaa kuitenkin, joten jos Helsingin keskustassa kaipaa normaalia ruokaa ja edullisesti niin Metro-cafe on oikea osoite.

Metro-cafe

Sisältä

Paistettu kala perunamuusilla ja salaatilla (leipä ja voi kuuluu hintaan)

ARVOSANA 10 Lounaskahvilaksi.

Valion baarit

Valion baarit! Ne muistavat kaikki suuriin ikäluokkiin kuuluvat.Itse ehdin käydä uudelleen syntyneessä Valion baarissa Kampin kauppakeskuksessa, ennenkuin se loppui valion lahdatessa jäätelötehtaansa! Valion baarin loppumista voisi verrata vaikka sellaiseen että Stockmannin tilalle tulisi UFF:n kirpputori, tai että Fazer lopettaisi Fazerin Sinisen suklaan. Valion baarien lopettaminen(myynti Elannolle 1972) oli miten tahansa ajateltuna Valion historian tökeröimpiä virheitä.

Valion baari 1935 Helsingin lasipalatsissa.

Valion baarissa.

Baari Jännä-Jussi Lahdessa

Jännä-Jussi -baari on pitkään toiminut, ruokabaariksi luokiteltava ruokapaikka Lahdessa Vesijärvenkadulla. Nykyisin Jännän Jussin omistaa sympaattisen oloinen nuorimies.
Jännä-Jussi on mainitsemisen ja vierailemisen arvoinen paikka Lahdessa. Sisällä hetken viivähtäneenä ajatus alkaa heti rakentaa mielikuvaa, miten Jännän Jussin voisi saada säilymään ja miten se voisi sekä säilyttää että jopa laajentaa sellaista perinteisen ruokabaarin olemustaan.

Baari Jännä Jussin valomainos.

Kadulta baarin edestä.

Baari Jännä-Jussin ruokalistoja

Baari Jännä-Jussin lasikko eli kylmävitriini

Korona-baarit

Koronabaarit olivat SOK-laisten osuuskauppojen baareja 1960 ja -70-luvuilla, ja sellaisia näyttää olleen lähes jokaisella vähänkin merkittävämmällä paikkakunnalla. Koronabaarin ympärille muodostui jopa oma moottoripyöräjengikin Tampereen Kalevan kaupunginosassa. Korona-jengi on edelleenkin olemassa, ja siitä tehtiin dokumenttielokuva jo 60-luvulla.

Koronabaarin pöydässä

Koronabaarin tiskillä.

Koronabaarista.

Osuusliike Ahomaan Korona-baari.

 Korona-baari Tampereella

Korona-baari Tampereen Lamminpäässä

Sama talo nykyään. Remontin tökeryys on järkyttävä, edes sopivankokoisia ikkunoita ei ole löydetty.

Korona-baari Utajärvellä. Tyypillinen esimerkki paikallisen SOK-laisen osuuskaupan Korona-baarista.

Korona-baari Hyvinkäällä.

Korona-baarin edessä Tampereella Korona-jengi.

Ei ole vaikea arvella että Korona-baarit saivat nimensä Korona-kahvista:

-Päivitys 12.4.2020. Kun kirjoitin tämän Korona-baari-jutun, en osannut aavistaakaan että sana "Korona" saisi tällaisen merkityksen kuin nyt koronaepidemian aikana. 

Alkubaari (Alku-baari) -baari joka löytyy museosta.

Museoitu (ainakin osittain) on myös Alku-baarin sisustus. Joka on tietysti kulttuuriteko helsingin kaupunginmuseolta jossa "Alkubaarissa" voi istahtaa.

Alkubaarin valomainos

Alkubaarin julkisivua (huomaa tyypilliset Anopinkielikukat ikkunalla)

Alkubaari vuonna 1992, valomainos jossa teksti "RUOKABAARI" on jossain vaiheessa kadonnut. Epäilen että Alku-baari oli loppuvaiheessa muuttumassa viinabaariksi.

Alkubaarin hinnasto ja pajatso.(Helsingin kaupunginmuseo)

Alkubaarin pajatso

Todennäköisesti kahvinkeittokone?

Alkubaarin ruokalistaa

Alkubaarin juomalistaa lukiessa voi päätellä että tarjonta on ollut jo melkoisen paljon väkevien puolelle, votkaakin näkyy olleen juotavissa kuten myös "Jallua".

City-lehden  nimimerkki "etsivä Karmavuo" kirjoitti vuonna 2013-Alkubaarista seuraavaa: 

"2000-luku jäi jonnekin ulkopuolelle, seinustan pöytien äärellä istuu tuimailmeisiä duunareita imemässä norttejaan. Kukaan ei puhu. Vastakkaisella laidalla valkokaulustyöläiset imevät marlboroa. Luetaan Helsingin Sanomia. Tiskin takana seisoo kokki asussa, joka joskus oli valkoinen. Lounasaika on lopuillaan Alku-baarissa ja liitutaulun lounaslistalta on hangattu jo suosituimmat annokset pois. Jäljellä olevasta tarjonnasta päädyn nakkistroganoviin.

1970-luvulla muotoiltu vinyylisohva huokaisee raskaasti laskiessani painoni sen kannettavaksi. Pöydällä on tuhkakuppi – niin kuin kaikissa muissakin pöydissä. Olen poikkeava, en polta. Koko paikka haisee samalta kuin vahvasti alkoholisoituneen keski-ikäisen naisen asunto, jossa ensimmäinen rööki sytytetään silmien avautuessa. Tupakkalaki ei kiinnosta täällä.

Ruoka saapuu muutamassa minuutissa. Vanha Kilta -lautanen on ladattu muusilla ja ruskeanpunertavalla nakkikastikkeella, sekä maustekurkkukuutiolla. Mummo valmisti tällaista, kun olin viiden vanha. Vihanneksiakin lautasella on: kaaliraaste ja kaksi kurkun siivua. Nostalgisissa tunnelmissa ja syvän hartauden vallitessa lapioin ruokaa naamariin. Keveät pöytäkeskustelut eivät täällä kuulu asiaan. Nortinsavu kirvelee sieraimissa.

Alku-baaria ei voi ymmärtää, se pitää kokea. Jonnekin Kekkosen ajalle jäänyt lounasbaari keskellä kalleinta Helsinkiä, jonka savuisissa uumenissa duunarit ja virkamiehet istuvat vieretysten, syöden ruokaa, jonka mausteina on suola ja maustepippuri. Sanaa trendi ei tunneta täällä. Baari on avoinna vain arkisin lounas- ja aamiaisaikaan, silti asiakkaita riittää. Kuppi kahvia kuuluu lounaan hintaan. Tarvitsen raitista ilmaa sen nauttimiseen. Palaan nykyhetkeen."

ARVOSANA: 9-., kymmenenkin olisi paikallaan mutta ihan keskiolutbaarista Alku-baari ei enää loppuaikoina käynyt.  Mutta korkea silti klassisen baarin sisustuksesta ja yleisilmeestä.